Denisa irvisti, ja puna Miian kasvoilla vain syveni. Denisa ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän asiaan mitään huomiota.
- Kamalaa kahvia, hän puuskahti ja lusikoi kulhosta lisää sokeria.
Miia nautiskeli kaakaonsa vähän kitkerästä mausta, sokeria hän oli pirskottanut vain vähän, sillä hänestä kaakaossa saikin tuntua pieni happamuus.
- Niin mitä siitä Rybářista? Denisa jatkoi
- Ei mitään, Miia sanoi haudaten kasvonsa kuppiin ja toivoen, että lämpö punaisi poskia vielä enemmän.
Samaan aikaan slovakialaisessa laaksossa Tomáš penkoi mummolansa keittiön kaappeja. Nälkä oli päässyt yllättämään kirjeenlukijan. Enolta ei tietenkään kannattaisi lähteä ruokaa kerjäämään, ja ohi ajaessaan Tomáš oli huomannut, että kyläkauppias oli lopettanut. Vai olikohan hän lopettanut jo aikoja sitten. Kaapista löytyi vain teetä ja kuivatettuja omenoita. Teevettä keitellessään Tomáš pureskeli omenoita ja mietti, missä lähin ruokakauppa mahtaa nykyään olla. Omenoissa maistui pihapuun omenoiden happamuus. Jakubin kuva oli pöydällä ja Tomáš mietti kuumeisesti, mistä nuo piirteet olivat niin tutut.
http://leelia.vuodatus.net/blog/2956870/252-hapakka/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti