tiistai 31. tammikuuta 2012

Kvarkkien runous (Miia ja Tomáš osa 26)

Tomáš vilkaisi keittiön ikkunasta ja näki Miian ja Matejn istumassa puutarhakeinussa. Ilta-aurinko vaalensi heidän kasvonsa, eikä Tomáš siten pystynyt näkemään heidän ilmeitään. Hän marssi Matejn huoneeseen ja huomasi pedin olevan sijattu, mutta asuntoon vakivarusteena kuuluva varatäkki lojui työtuolin päällä. Tomáš meni takaisin keittiön ja jäi seuraamaan keinussa istujia, pää käsiin nojaten.

Miia hymyili, kasvojen lihakset olivat jumiutuneet tekohymyyn. Ilta oli ollut hauska ja Mataj osasi totisesti laittaa ruokaa ja pitää hyvää seuraa. Vielä pikkutunneilla, varatäkkiin kääriytyneenä Miia oli ajatellut, että ottaa aamulla puheeksi Doktor Rybářin kuvat ja dokumentit ja kysyy Matejlta, mitä tämä tietää Tomášin menneisyydestä.

Aamulla kaikki näytti toisenlaiselta, vaikka aamiainen oli yhtä huolellisesti, melkein rakkaudella valmistettu, kuin illallinenkin. Matej ei kuitenkaan olisi henkilö, jolle Miia voisi uskoutua. Ja miksi olisikaan, eiväthän he edes tunteneet. Sitä paitsi, Matej hoiti melkein kaiken puhumisen, nytkin hän oli puhunut jo usean minuutin kvarkeista ja niiden arvoituksista ja  kuinka ne ovat toistensa vankeja.

Miian ainoa mielikuva kvarkeista oli jokin epämääräinen maininta yläasteen fysiikankirjassa. Kun Miian isä oli lukenut tuota kirjaa, hän oli vain puuskahtanut, ettei ole koskaan kuullutkaan tuollaisista kvarkeista eikä usko mitään tuollaista olevan olemassakaan. Miia yritti pidätellä sekä hymyä että haukotusta.

http://leelia.vuodatus.net/blog/3114059/270-kvarkkien-runous/

perjantai 27. tammikuuta 2012

Jätin

Missä se tapahtuikaan?
Sinun kuvasi loin,
hahmosi,
ja jätin rannalle seisomaan.

Se oliko Saaremaalla,
tuona päivänä,
jonka jälkeen iho halkeili?
Pilvetön taivas
eikä saarella suojaa.

Vai oliko se Kanaalin rannalla?
Tuijotatko Ranskan rantaa?

Muistan vain vilkaisseeni sinuun
viimeisen kerran
vuokra-auton takapenkiltä
tietäen,
että jos näen sinut vielä,
en enää tunnista.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3135599/232-haaste/

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Kertomattomat tarinat (Miia ja Tomáš osa 25)

Aamujuna Bratislavasta Prahaan lähti puolityhjänä. Tomáš istui tuijottaen vaalean miehen valokuvaa. Hän yritti miettiä, mitkä vuoret taustalla siintelivät, mutta maisema ei näyttänyt tutulta. Joskin mustavalkoisesta kuvasta oli hankala sanoa mitään. Hän yritti soittaa Miialle, mutta tämä ei vastannut.

Iltapäivällä Tomáš kolisteli kotiovestaan sisälle ja heitti likapyykit koneeseen. Pitkästä aikaa häntä huvitti vihellellä, vaikka asiat tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän pielessä. Mieli oli kevyt ja halusi vahvaa kahvia.

Keittiön pöydällä lojui astioita, mikä hämmästytti Tomášia, sillä Matej ei yleensä jättänyt tiskejä. Tarkemmin katsottuaan Tomáš huomasi niiden olevan kahden ihmisen aamiaisastiat.


http://leelia.vuodatus.net/blog/3114057/26-kertomattomat-tarinat/

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Poliisi

Olit vaalea
ja univormussa.
Siitä on jo vuosia,
olin vasta viisitoista.
Tiedän,
ettet muista minua.
Minä muistan sinut aina.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3130245/231-haaste/

lauantai 14. tammikuuta 2012

Lupaus

Kun revin tämän muovimaton irti,
niin huone näyttää jo paremmalta.
Kohta saan uuutta pintaa,
sen tekeminen on helpompaa.

Vaikka kädet ovat kipeät
sormista kyynärpäihin,
ja lehden selailukin tekee kipeää,
on kaikki ympärillä kaunista
aivan pian.


http://runoruno.vuodatus.net/blog/3125071/230-haaste/