torstai 23. helmikuuta 2012

Kiitos, Marleena!

Tällaisen kivan tunnustuksen olen saanut Marleenalta! Olen otettu ja yllättynyt. Kiitos!


Tarkoitus on, jos ymmärsin oikein, jakaa tätä niille ystäville, joille toivoisi lisää lukijoita. Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin Karhukadun Kafkalle, Prahan kaupunginkirjastossa kun tätä nyt näpyttelen. Siksi tämä blogi on näinkin hiljainen nyt, kirjoittelen lähinnä omana Prahan-blogiini.

http://karhunkadunkafka.blogspot.com/

torstai 16. helmikuuta 2012

Puhuvat sivut (Miia ja Tomáš osa 28)

Tomáš ei jaksanut enää katsoa Matejn primitiiviseltä näyttävää kosiskelukäyttäytymistä. Oudon mielleyhtymän kautta hän rupesi ajattelemaan siskonsa poikaa, joka oli saanut kauheat raivarit, kun Tomáš oli maistanut tämän jäätelöannosta. Tällaisiako me ihmiset olemme? Mustasukkaisia niin ruuasta kuin kiintymyksestäkin.

Hän palasi taas huoneeseensa ja rupesi keräilemään ja lajittelemaan papereita. Tämä oli hänen omintakeinen tapansa tehdä projekteja: kaikki samaan aiheeseen liittyvät paperit yhteen pinkkaan. Ensimmäiseksi kasaan päätyivät oletettavasti Miian nuuskimat Doktor Rybářia koskevat paperit. Sitten Tomáš otti repustaan Marenka-tädin Kiinan-kirjeet. Paperiveitsi tunkeutui valokuva-albumin sivun ja mystisen vaalean miehen kuvan väliin. Hän tiesi, ettei kuvia pitäisi tällä lailla repiä irti kansioista, muta hän ei välittänyt.

Tomáš tuijotti kasaa niin kuin dadaistista taideteosta. Häntä sieppasi. Häntä sieppasi historia ja sen painolasti, Matej, Miian salaperäisyys ja oma syyllistyminen samanlaiseen nuuskimiseen kuin mitä Miia oli harrastanut.

http://leelia.vuodatus.net/blog/3114065/272-puhuvat-sivut/

lauantai 11. helmikuuta 2012

Kiva

Ihan kiva,
kuin peitto,
johon nuhaisena kääriydyn.

Ei nerokas,
ei loistelias.
Ihan kiva.

Siihen jään.
Siinä on hyvä.

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3147205/234-haaste/

torstai 9. helmikuuta 2012

Alkuunpanijat (Miia ja Tomáš osa 27)

Tomáš purki reppunsa vähät tavarat ja meni sängylle pitkäkseen. Hänestä näytti epäilyttävästi siltä, että joku olisi käynyt hänen huoneessaan. Kaoottisessa pöydässä oli oma sisäinen logiikkansa, jonka Tomáš vain itse tiesi. Hän silmäili pöydällä olevia tavaroita terävästi ja totesi, että yhtä paperipinkkaa oli selvästi selailtu. Ajatus ei häntä miellyttänyt.

Ensin Tomáš ajatteli mennä kohtaamaan Miia ja Matej suoraan pihalle, mutta hän äkkäsi eteisen pöydältä  pokkarikameran. Hän arvasi sen Miian kameraksi ja alkoi selailla sen kortilla olevia kuvia. Suurin osa kuvista oli nyt Tomášille ymmärrettävämpiä, kun hän oli alkanut päästä vähän hajulle, mitä Miia etsi. Kuvia tšekkiläisistä pakkotyöläisistä eri puolilta natsi-Saksaa, samoin kuvia vangeista. Välissä oli turistille tyypillisiä kuvia ja otoksia erikoisista näkymistä eri puolilta Prahaa.


Kun kuvia oli klikkailtu yli puolen välin, Tomáš näki sen, mitä oli aavistanutkin löytävänsä. Kuva, useitakin kuvia lääkäristä työssään ja vapaa-ajalla. Seinillä hakaristejä. Jokaisen kuvan tekstistä oli otettu varmuuden vuoksi erillinen kuva, josta tekstin pystyi lukemaan. Joka ikisessä kuvatekstissä luki: Pan Doktor Rybář.
Tomáš vilkaisi taas olohuoneen ikkunasta ulos. Hän näki Matejn asettelevan kulahtanutta, mummonsa sosialismin aikana kutomaa, ruskeaa villatakkiaan Miian harteille. Villatakin sinapinkeltaiset raidat näyttivät kevätvalossa normaaliakin ankeammalta.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Tilapäinen

Muutos on ainoa pysyvä olotila!
Näin minulle selitettiin kommunismin romahtaminen.

Ei ole ihmiskunta vielä kypsä kommunismiin,
sama ääni jatkoi.

Miksi kypsyyttä vaativa ideologia ei salli epäkypsyyttä,
vaan murskaa
kaiken?

http://runoruno.vuodatus.net/blog/3141612/233-haaste/


* * *

Ehkä vaalenevat illat antavat energiaa kirjoittamiselle. Olen tehnyt ison väännön, saanut graduni läpi, ja nyt pitäisi hakea tutkintoa. Huomenna kai saan ne paperit kirjoitettua ja lähetettyä. Tuntuu jotenkin jännältä  valmistua kirjoittamisen maisteriohjelmasta. Jännältä, mutta toisaalta ei tunnu tällä hetkellä oikein miltään.

Minä tyhmä vielä kirjoitan kahta käsikirjoitusta ja tänne kyhhäykseenkin. Prahan kevät -blogiakin tietysti päivitän, jotta se pysyy aktiivisena. Huhheijaa... kyllähän tämä kaikki kirjoittaminen kivaa on, mutta joskus vain tuntuu, että on loputon suo tarvottavana, kun on monta keskeneräistä projektia päällä.