sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Täysi taulu (Miia ja Tomáš osa 44)


Kotiin tultuaan Miia oli iloinen siitä, ettei ollut ottanut lenkille kännykkää mukaan, sillä kotiin palattuaan hän huomasi, että siihen oli tullut kaksi puhelua, molemmat  tšekkinumeroista. Hän ei viitsinyt ottaa selville, kuka oli soitellut, vaikka hän kaipasikin juttutuokioita Denisan kanssa ja aina on mahdollista, että tämä olisi soittanut juuri sillä välilä kun Miia oli lenkillä.

Endorfiinihöyryissä hän kävi suihkussa ja kietoutui froteiseen kylpytakkiin. Hän avasi olohuoneen suuren ikkunan ja antoi viilenevän alkukesän iltatuulen heilutella vielä vähän kosteita hiuksia. Kaupunki kuulosti kummallisen hiljaiselta, samoin koko talo. Vain naapurirapun Maire kasteli kukkia ja tuijotteli Miiaa. Hänen asuntonsa oli yhtä ylempänä L-kirjaimen muotoisessa talossa, joten asunnosta oli suora näköyhteys Miian olohuoneeseen. Tällä kertaa Miia ei jaksanut vetää verhoja eteen.

Samassa puhelin soi ja vastaamishetkellä Miia jo katui, että vastasi.
- Hei, täällä Matej. Ajattelin puhua niistä lumiveistossuunnitelmista. Pitäisikö minun lähettää sinulle postissa luonnokset, vai tulisinko oikein käymään.
- Kuulepas nyt, Matej, kun minä en ole tästä lumiveistosideasta lainkaan innostunut.
- Mia, tiedätkö mikä on tabula rasa.
- En tiedä, valista minua.
- Se on tyhjä taulu, tunnista sinussa sen vastakkaisen ilmiön...
- Ja sarkasminkin tunnistat varmaan ihan heti.
- Nyt en tajunnut. No, joka tapauksessa, minusta sinä Mia olet täysi taulu, eli et yhtään osaa heittäytyä etkä ottaa pienempiäkään riskejä.

Tämä oli niitä hetkiä kun Miia ei välittänyt tuhlata aikaa tolkuttomiin höpinöihin sekuntiakaan enempää. Hän katkaisi puhelun eikä vastannut, kun Matej muutamaa sekuntia myöhemmin soitti uudestaan. Puhelin soi ja soi, hän ei jaksanut sitä hiljentää.

Sitten soi ovikello.

http://leelia.vuodatus.net/blog/4407575/-322-taysi-taulu/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti